Ajankohtaista

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät kuulijat,

olemme kokoontuneet juhlistamaan Turun Lähimmäispalveluyhdistyksen kunniakasta, 75 vuotta jatkunutta taivalta ja sitä, että yhdistys voi korkeasta iästään huolimatta edelleen loistavasti. Kuten kuulimme yhdistyksemme toiminnanjohtajalta, meillä on tarjolla monipuolisesti huipputasoisia vanhusten palveluja, riittävä määrä alan huippuosaajia ja erittäin tyytyväiset asukkaat.

Käyn hieman läpi vaiheita, miten tähän on tultu.

Turun Vanhainkodin Kannatusyhdistys ja sen toiminta-ajatus syntyivät aikana, jolloin suomalainen yhteiskunta ja sen kansalaiset alkoivat vasta hiljalleen toipua sodasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sota oli koskettanut jokaista ihmistä ja vaikuttanut koko yhteiskunnan elinkeinorakenteeseen ja yhteiskunnan antamaan turvaan. Vuosia 1945 – 1949 on sanottu suomalaisen hyvinvointivaltion ensimmäisen rakennuskauden ajaksi, jolloin suomalainen yhteiskunta alkoi vasta muotoutua hyvinvointiyhteiskunnaksi ja käydä läpi monia melko nopeitakin muutoksia.

Kansaneläkeuudistusta lukuun ottamatta vanhusväestön asemaan oli ennen sotaa kiinnitetty varsin vähän huomiota. Sodan jälkeen havahduttiin huomaamaan, että yhteiskuntaamme oli kasvanut 300 000 ihmistä käsittävä vanhusväestö, jonka tarpeisiin yhteiskunnan oli pakostikin vastattava.

Turun Vanhainkodin Kannatusyhdistys ry:n perustava kokous pidettiin 9.1.1949 Turun Työväentalolla. Pyrkimyksenä oli vastata ajan yhteiskuntapoliittisiin haasteisiin ja parantaa yhdeltä osin vanhusten asemaa. Kokouksessa oli mukana kuusitoista Turun sosialidemokraattisen naisyhdistyksen jäsentä. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kansanedustaja Aino Lehtokoski. Vuonna 1949 Vanhainkodin Kannatusyhdistyksen toiminnan tarkoitukseksi määriteltiin “turvan hankkiminen vähävaraisille vanhuksille“. Vanhusten aseman parantamiseksi oli tehtävä paljon, ja yksi selkeästi apua tarvitseva joukko olivat juuri ne vanhukset, jotka olivat jääneet kansaeläkeuudistuksen ulkopuolelle. Monelle vanhukselle toimeentulo oli todellinen ongelma.

Apuraha-anomuksia lähetettiin sosiaaliministeriöön ja kaupunginhallitukselle. Näitä saatiinkin ja rahankeräystä tehtiin monin muodoin. Heti ensimmäisenä vuonna perustettiin myös talotoimikunta, jonka tarkoituksena oli tiedustella ja hankkia yhdistykselle asunto vanhuksia varten, missä ei kuitenkaan onnistuttu vielä pitkään aikaan.

Vuonna 1955 aloitettiin vierailut vanhusten luo kunnalliskotiin. Tarkoituksena oli käydä tervehtimässä niitä vanhuksia, joita kukaan muu ei käynyt tapaamassa. Tuliaisiksi tehtiin paketti, joka sisälsi puoli kiloa sokeria, neljänneskilon kahvia ja keksejä. Miehille vietiin keksien sijasta tupakkaa.

Turun Vanhainkodin Kannatusyhdistyksen työ oli alussa siis varsinaista ruohonjuuritason työtä vanhusten parissa ja vanhusten hyväksi.

Vuoden 1956 pöytäkirjoista löytyvät ensimmäiset maininnat yhdistyksen toiminnassa mukana olleista miehistä. He auttoivat kahvinkeitossa ja toimivat tilintarkastajina.

1960-luvulle tultaessa Raha-automaattiyhdistyksen rooli Vanhainkodin Kannatusyhdistyksen toiminnassa alkoi kasvaa. Jo silloin otettiin ensi askeleita kohti kortteliklubitoimintaa ja kotiaputoimintaa, mutta rahoitus oli vielä epävarmaa.

Arvoisa juhlaväki,

Vuonna 1965 puheenjohtajaksi tullut kansanedustaja ja myöhempi maaherra Sylvi Siltanen oli henkilö, joka pystyi ja tahtoi aidosti kehittää yhdistyksen toimintaa ja jolla oli myös vaadittavaa vaikutusvaltaa yhdistyksen ideoiden ja tavoitteiden eteenpäin viemiseksi. Tuolloin ryhdyttiin taas selvittämään vanhainkodin perustamista, mutta hanke kariutui rahan ja tontin puuttumiseen.

1970-luvun puolimaissa aloitettiin vanhusten ystävätoiminta, jossa vanhuksille tarjottiin kotiapupalvelua. Toimistotilat vuokrattiin Turun Ensikodista ja yhdistyksen ensimmäiseksi toimistovirkailijaksi palkattiin Pirkko-Liisa Vieno ja kotiapuun palkattiin kodinhoitaja ja kotiavustaja. Talouspuolen kanssa oli alkuun vaikeaa ja työsuhteet olivat satunnaisia.

Vapaaehtoisia tukihenkilöitä etsittiin edelleen ja kehittyvä lähimmäispalvelutoiminta sai myös Raha-automaattiyhdistyksen tukea. Oli puhelinpalvelua, potilaspalvelua sairaalassa olijoille sekä tukitoimintaa loman viettoon. Jatkossa tukea tuli myös Turun kaupungilta ja seurakunnilta.

Arvoisat juhlavieraat,

1980-luvulla Kortteliklubitoiminta oli Suomessa aivan uusi vanhuksille suunnattu palvelumuoto, jonka idea tuotiin Ruotsista 1980-luvun alussa. Kortteliklubitoiminnan perusajatuksena oli tuoda tukipalvelut ja harrastusmahdollisuudet lähemmäksi vanhusta ja ehkäistä tätä kautta ennenaikaista laitokseen siirtymistä. Vanhainkodin Kannatusyhdistys vuokrasi kaupungilta puutalokiinteistön Malminkatu kahdesta. Klubi jatkoi paikallaan 2000-luvun alkuun saakka.

Valtaisan suosittu Kortteliklubi tarjosi eläkeläisasiakkailleen ateriapalvelun, saunakuljetusta, terveysneuvontaa ja harrastuspiirejä. Viikoittain toistuivat hartaushetki, keskustelukerho, matkailukerho, yhteislaulutilaisuus, kirjallisuuskerho, saunaretki, voimisteluhetki ja askartelukerho. Lisäksi asiakkailla oli mahdollisuus peleihin, lehtien lukuun ja kirjojen lainaamiseen.

Vuosikymmenen lopulla käynnistyi kotipalveluprojekti. Projektin näkyvimpänä tuotoksena syntyi dementiapäiväkoti, joka oli Suomessa uusi dementia-asiakkaiden hoito- ja huolenpitomuoto. Projektisihteeriksi valittiin Arja Ilola ja tilat löytyivät Ensi–Kodista. Dementiasta ei tuolloin vielä tiedetty kovin paljon eikä siihen kiinnitetty riittävää huomiota, ei varsinkaan dementiapäiväkodin tyyppiseen toimintaan. Ilola haki aiheesta tietoa, mikä työ on pohjana edelleen yhdistyksen erikoisosaamiseen, muistisairaiden hoitoon.

Yhdistys koki myös muita muutoksia. Keskusliiton muuttaessa nimensä myös Turun Vanhainkodin Kannatusyhdistys katsoi nimenmuutoksen ajankohtaiseksi. Nimeksi tuli nykyinen Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry. Sylvi Siltasen kuoltua 1986 puheenjohtajaksi tuli pitkäaikainen sihteeri Virpa Puisto, kenen kaudella myös Kotikunnas vihdoin perustettiin ja laajennettiin nykyiseen mittaansa. Virpa muistetaan vahvatahtoisena, vaikutusvaltaisena sosiaalipuolen osaajana, joka toimi pitkään kansanedustajana.

Haave omasta vanhaiskodista nousi esiin taas 1984. Tonttiasioissa käännyttiin kaupungin puoleen. Ajatuksena oli löytää tontti kerho- ja kuntoutusasemaa sekä 20–50 asunnon asuntolaa varten. Raha-automaattiyhdistykseltä anottiin suunnittelurahaa. 

Tontti löytyi tästä Luolavuorentien varrelta Ensi–Kotia vastapäätä. Tulevalle asuin- ja hoivakodille haettiin mallia Hollannista ja rakennus edustaakin Hollannin tuon ajan tyyliä. Jo Sylvi Siltanen oli lausunut julki ajatuksen, että ”jos ei voida rakentaa sellaista rakennusta kuin todella tarvitaan, ei kannata rakentaa laisinkaan”. Tulevasta asuin- ja hoivakodista suunniteltiin matala ja pinta-alaltaan laaja. Haluttiin myös rakentaa sisäpihoja, jotta rakennuksesta tulisi kodikkaampi ja pienimuotoisempi.

Virpa Puiston mukaan aluksi rahoittajien kanssa käytiin suurta kädenvääntöä. Välillä lyötiin paperit pöytään ja hanskat tiskiin, mutta loppujen lopuksi rahoittajat saatiin vakuuttuneiksi siitä, että on turha rakentaa ikävä ja edullinen talo, jos heti voidaan sanoa, että se ei tule toimimaan.

Myös Turun kaupunki oli innostunut uudesta palvelukeskushankkeesta ja kehotti rakentamaan kaksi hoivaosastoa yhden sijasta. Kotikunnaan rakentaminen aloitettiin kalliimpaan mahdolliseen aikaan eikä vielä ehkä osattu varautua alkavaan lamaan. Onneksi kaupungin sosiaalitoimen kanssa sovittiin siitä, että sosiaalitoimi ottaa rakennuksen valmistuttua käyttöön toisen hoivaosaston, ja terveystoimi suunnitteli toisen hoivaosaston paikkojen käyttöönottamista.

Peruskivi muurattiin yhdistyksen 40-vuotisjuhlan yhteydessä 8.10.1990. Tilaisuudessa puhuivat maaherra Pirkko Työläjärvi, puheenjohtaja Virpa Puisto ja sosiaalitoimenjohtaja Maija Perho-Santala. Perho-Santala korosti puheessaan, että järjestöjen toiminta on nykypäivänä hyvä vertailukohta, jonka avulla julkinen sektori voi tarkistaa omia toimintatapojaan ja suorittaa uudelleenarviointeja.

Uusi asuin- ja hoivakoti saatiin vähitellen käyttöön vuoden 1991 aikana. Hankittiin huonekaluja ja muuta tarpeistoa ja palkattiin työntekijöitä. Uusiin 5600 neliön tiloihin saman katon alle tulivat nyt dementoituneiden päiväkoti, 40 vanhusten vuokra-asuntoa, kaksi hoivaosastoa ja yhdistyksen oma keittiö ja ruokasali. Lisäksi rakennuksessa sijaitsivat sauna, uima-allas, kuntosali ja kanttiini sekä runsaasti kokoontumis- ja seurustelutilaa.

Vuonna 1991 päälle vyörynyt lama aiheutti sen, että kaupunki ei voinutkaan ostaa kaikkia Kotikunnaan tarjoamia uusia palveluita. Kaikeksi onneksi sosiaalitoimen kanssa oli tehty sopimus hoivaosaston asiakaspaikoista. Näin saatiin käynnistetyksi edes toisen hoivaosaston toiminta. Terveystoimen kanssa ei tällaista sopimusta ollut tehty, joten toinen osasto jäi vielä tyhjilleen. Yhdistyksen oman rahoituksen lisäksi rakennushankkeen toteuttamiseen oli saatu tukea Raha-automaattiyhdistykseltä, Turun kaupungilta sekä Turun evankelisluterilaiselta seurakuntayhtymältä.

Toiminnanjohtajana aloitti helmikuussa 1992 Veikko Kurki. Uuden toiminnanjohtajan tehtävä ei liene noina aikoina ollut kovin helppo eikä kadehdittava. Jos ei ollut maan taloudellinen tila hyvä niin ei ollut myöskään yhdistyksen. Rakennusvaiheessa oli otettava suuria lainoja, joiden korot lama nosti pilviin. Tästä huolimatta Kotikunnaan toiminta saatiin käyntiin ja yhdistys pystyi toimimaan jatkossakin vanhustyön edelläkävijänä.

Hoivaosastolle tulivat ensimmäiset asiakkaat vuoden 1992 tammikuussa. Se tarjosi ympärivuorokautista lyhytaikaishoitoa lähinnä turkulaisille muistihäiriöisille vanhuksille sosiaalitoimen kanssa tehdyn ostopalvelusopimuksen turvin. Itse maksavien asiakkaiden oli mahdollista käyttää vapaita paikkoja yksityisesti. Hoivaosaston pääasiallisin tehtävä olikin tukea dementoituvien vanhusten kotihoitoa ja toimia yhtenä avopalvelun tukimuotona. Vuonna 1994 Kotikunnas oli otettu käyttöön koko kapasiteetillaan, kun tehtiin sopimus myös terveystoimen kanssa. Sotainvalidien veljeskoti toi lisää vakituista asukaskuntaa.

Hyvät kuulijat,

Projektitoiminta on jo vuosikymmeniä ollut yhdistyksellemme tyypillinen tapa toimia. Projekteille on ominaista kokeileva luonne. Kokeillaan uusia toimintamuotoja ja pyritään luomaan hyväksi ja toimivaksi osoittautuneista toiminnoista pysyviä käytäntöjä.

Lähimmäispalveluyhdistys on toteuttanut lukuisan määrän projekteja tai kuten nykyisin sanotaan hankkeita. Tiivistä yhteistyötä on tehty niin projektiasiakkaiden ja heidän omaistensa kuin myös kaupungin sosiaali- ja terveystoimen, seurakuntien, muiden yhdistysten ja järjestöjen sekä eri oppilaitosten kanssa. Tällä tavoin on voitu hyödyntää myös uusinta tutkimus- ja teoriatietoa. Projektirahoituksesta valtaosa on tullut Raha-automaattiyhdistykseltä, myöhemmin Stealta. Esimerkiksi kotipalveluprojekti ja siitä seurannut dementiapäiväkoti oli tärkeä etappi, ja muita seurasi yksi toisensa perään. Projekteja koordinoimaan palkattiin oma projektisihteeri. Nykyisin puhutaan hankkeista ja niistä vastaa menestyksellä Helena Norokallio, joka on koordinoinut lukuisia arvostettuja hankkeitamme, uusimmista mainittakoon vaikka palkittu Liikkuva resurssikeskus.

Dementoituvien osuus vanhusväestöstä kasvoi 1990-luvulla huomattavasti, ja erityisistä dementia-asiakkaiden tarpeisiin soveltuvista hoitoyksiköistä oli jo silloin huutava pula. Yhdistyksen kevätkokouksessa vuonna 1997 hyväksyttiin 28-paikkaista dementiaryhmäkotia koskeva uudisrakennushanke ja vuosituhannen vaihteessa Kaisla otettiin käyttöön. Vuosikymmentä myöhemmin tehtiin uusi laajennus, mikä nimettiin Sylvi Siltasen mukaan Sylvi-kodiksi. Yhdistyksen toiminnanjohtajana aloitti 2011 Pilvi Heiskanen ja minä aloitin puheenjohtajana.

Yhdistyksessämme on valtava osaaminen koskien muistisairaiden palveluja, mutta palvelutarjonta ei rajoitu siihen. Meillä on edelleen tavallista palveluasumista, tehostettua palveluasumista, päivätoimintaa ja kehitämme vanhustyötä eri hankkeiden avulla, joita rahoittavat Stean ohella monet hyvät yhteistyökumppanit. Kovassa kilpailussa työntekijöistä olemme mielestäni onnistuneet saamaan parhaat tekijät. Laadukkaiden, kohtuuhintaisten palveluiden ja korkealaatuisten hankkeiden ohella meitä työllistää nyt jo yli 30-vuotiaan kiinteistön peruskorjaaminen.

Arvoisat juhlavieraat,

Kiitän lämpimästi upeaa henkilökuntaamme nyt ja vuosikymmenten varrella. Kiitän meihin uskoneita yhteistyökumppaneitamme. Kiitän niitä 16 aktiivista ja oikeamielistä naista, jotka perustivat yhdistyksen 75 vuotta sitten, sekä kaikkia yhdistyksemme toimijoita sen jälkeen. Olen ylpeä siitä mitä yhdistys on tehnyt ja uskon, että sillä on paljon annettavaa vielä pitkälle tulevaisuuteen.